Pia Hattara

Pia Lea Kaarina Hattara (oik. Hattara-Irjala, o.s. Hattara, ent. Helenius; 9. huhtikuuta 1923 Valkeakoski – 2. heinäkuuta 2015 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä. Hän esiintyi jo vauvana näyttämöillä vanhempiensa kanssa. Hattara tuli tutuksi topakoiden, usein tiukkapipoisten naishenkilöiden tulkitsijana muun muassa Komisario Palmu -elokuvissa. Hänen isänsä oli teatterinäyttelijä-johtaja Armas Hattara (1884–1951). Hattara valmistui Teatterikoulun ensimmäiseltä vuosikurssilta vuonna 1945. Ennen koulua hän oli näytellyt vuoden Valkeakoskella ja toisen Kokkolassa. Teatterikoulun jälkeen Hattara sai kiinnityksen Oulun näyttämölle. Oulu oli harvoja kaupunkeja, joihin Hattara ei valmistuttuaan ollut lähettänyt hakemusta. Hän joutui puolivahingossa asumaan samaan vinttikamariin järjestäjä-näyttelijä Pentti Irjalan kanssa, ja koska Hattara ei halunnut ”ruveta asumaan kenenkään kanssa”, he menivät naimisiin 26. elokuuta 1945. Liitto päättyi Irjalan kuolemaan vuonna 1982. Oulun vuotensa jälkeen Hattara siirtyi kahdeksi vuodeksi Joensuun teatteriin ja sieltä edelleen neljäksi vuodeksi Kuopion Yhteisteatteriin. Ritva Arvelo houkutteli hänet Helsinkiin Intimiteatterin riveihin vuonna 1952. Kolme vuotta myöhemmin Hattara sai pestin Suomen Kansallisteatterista, jossa hän näytteli eläkkeelle siirtymiseensä saakka. Hattara sai Pro Finlandia -mitalin vuonna 1970. Hänen aviomiehensä sai samaisen mitalin kaksi vuotta myöhemmin. Hattara näytteli 32 elokuvassa vuosina 1950–1988 ja parissa lyhytelokuvassa. Hän tulkitsi valkokankaalla usein topakkaa naishenkilöä. Hänet nähtiin useissa Aarne Tarkaksen ja Ville Salmisen ohjaamissa elokuvissa. Hattara tunnettiin myös Knalli ja sateenvarjo -radioviihteestä. Hän näytteli Vetterantin Torodeaa elokuvassa Pikku Pietarin piha.