Kari Rydman

Kari-Walter Rydman (s. 15. lokakuuta 1936 Helsinki) on suomalainen säveltäjä, musiikinopettaja ja kirjoittaja. Hän asuu ja toimii Valkeakoskella. Säveltäjänä Rydman on itseoppinut. Konserttimusiikissaan hän on yhdistellyt erilaisia aineksia avantgardesta uustonaalisuuteen. Suurelle yleisölle Rydman on tuttu etenkin lauluistaan, joissa hän on pyrkinyt kaatamaan taiteen ja viihteen välisiä raja-aitoja. 1960-luvun alussa Rydman oli perustamassa Suomen musiikkinuoriso -yhdistystä, jonka muita nimekkäitä jäseniä olivat Erkki Salmenhaara, Seppo Heikinheimo, Ilkka Oramo, Henrik Otto Donner, Ilpo Saunio ja Reijo Jyrkiäinen. Vuosina 1957–1977 Rydman toimi opettajana Helsingin Yhtenäiskoulussa ja vuodesta 1977 Valkeakosken musiikki- ja työväenopistossa. Rydman on kirjoittanut orkesteri- ja kamarimusiikkia (muun muassa kaksi sinfoniaa ja kuusi jousikvartettoa), pienoisoopperan Slottsmordet (Ruotsin Rikskonserterin tilausteos), tanssinäytelmät Väki ilman valtaa ja Salka Valka (molemmat tanssiteatteri Raatikolle), kuorosävellyksiä, laulusarjoja (muun muassa Topeliuksen ja Maja Rydmanin sanoihin), lauluja omiin sekä muun muassa Aaro Hellaakosken, Jussi Kylätaskun ja Lasse Heikkilän teksteihin (muun muassa Niin kaunis on maa, Kanttorin jenkka ja Kaunein uni omaan tekstiin), liturgista kirkkomusiikkia sekä elokuva- ja teatterimusiikkia. Rydman teki 1960- ja 1970-luvuilla yhteistyötä etenkin Risto Jarvan kanssa; hän sävelsi musiikin muun muassa Jarvan elokuviin Yö vai päivä, Onnenpeli ja Työmiehen päiväkirja. Laulajana hän on levyttänyt omia, tyyliltään liedin ja chansonin välillä sijaitsevia laulujaan. Lisäksi hän on toiminut musiikkikriitikkona ja osallistunut yhteiskunnalliseen keskusteluun. Yhtä suosituimmista lauluistaan, Elämä on kaunis, Rydman on luonnehtinut seuraavasti: ”Runo joka Larin-Kyöstiltä jäi kirjoittamatta, laulu jota Merikanto ei tehnyt eikä Tapsa Rautavaara laulanut; niinpä minun piti se tehdä vuonna -65. Pitkään minä vähän häpesin tätä rallia, olenhan sentään sinfoniantekijä.” Vuonna 1963 erästä illanviettoa varten sävelletty Kanttorin jenkka on Rydmanin mukaan parodinen muunnelma Johann Sebastian Bachin kolmannen brandenburgilaisen konserton teemasta, mutta kappaletta ei uskallettu levyttää tuoreeltaan Hannu Salaman jumalanpilkkaoikeudenkäynnin vuoksi. Kari Rydman sai Pro Finlandia -mitalin vuonna 1997. Vuonna 1977 Rydman ja Martti Pokela saivat Jussi-patsaat Heikki Partasen elokuvaan Antti Puuhaara säveltämästään musiikista. 1970-luvulta lähtien Rydman on tullut Valkeakoskella tunnetuksi paikallislehti Valkeakosken Sanomien pakina- ja kolumnivieraana. Hänen poikansa oli tiedevaikuttaja Jan Rydman, jonka poika eli Karin pojanpoika on poliitikko Wille Rydman.