Matti Oravisto

Matti Kustavi Oravisto (23. lokakuuta 1921 Helsinki – 15. marraskuuta 2001 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä ja ohjaaja, joka esiintyi teatterissa, elokuvissa ja televisiossa. Hän ohjasi kolme elokuvaa. Oraviston vanhemmat olivat professori Lauri Johannes Ollonqvist ja sairaanhoitaja Anna Wilhelmiina Soini. Oravisto oli naimisissa ensin näyttelijä Ritva Arvelon kanssa, josta liitosta syntyivät tytär Meri (1949–1980), joka oli näyttelijä ja poika Hannu (s. 1951), joka on näyttelijä ja käsikirjoittaja. Oraviston avioliitosta Teija Sopasen kanssa syntyivät tytär Jaana (s. 1955), joka on näyttelijä ja Janne (s. 1956). 950-luvulla Oravisto jätti Kansallisteatterin ja siirtyi kokopäiväiseksi elokuvanäyttelijäksi. Lakeuksien lukko (1951) oli epätasainen elokuva, mutta siitä alkoi hänen yhteistyönsä ohjaaja Matti Kassilan kanssa. Vuonna 1953 valmistui Kassilan jännitysdraama Varsovan laulu, jossa Oravisto näytteli salakuljettajalaivan alkoholisoitunutta perämiestä. Seuraavana vuonna valmistuneessa Sinisessä viikossa (1954) hän esitti nuorta miestä, joka rakastuu naimisissa olevaan naiseen. Vuonna 1959 hän esiintyi myös pienessä mutta merkittävässä papin roolissa Ilmari Kianto -filmatisoinnissa Punainen viiva. Yhteistyö Kassilan kanssa jatkui vielä 1960-luvulla kahdessa Komisario Palmu -elokuvassa (Komisario Palmun erehdys, 1960, Vodkaa, komisario Palmu, 1969) sekä Kassilan suomalaisessa film noir -elokuvassa Tulipunainen kyyhkynen (1961), jossa Oravisto esitti jälleen salaista rakastajaa. Koko 1950-luvun hän näytteli myös monien muiden suomalaisten merkkiohjaajien, kuten Edvin Laineen (Yhden yön hinta, 1952, Sven Tuuva, 1958) Roland af Hällströmin (Lain mukaan, 1956) ja Aarne Tarkaksen (Villi Pohjola, 1955, Vihdoinkin hääyö..., 1957) elokuvissa.